Se hetki, kun oot kämpilllä avopuolison ja ystävän kanssa ja sua alkaa pissittään. Mietit et nojoo nyt mä teen sen testin, aina ennenki se on ollu negatiivinen.
Se hetki, kun käännät pään lattialle tikkuun ja tajuat, että kyllä, kaksi viivaahan siinä on... 

Aloin vaan huutamaan avopuolison nimeä aivan täysiä, se huusi takasi että mitä nä siellä huuat ja mä vaan huudan et tuu heti tänne.. sit näytän sitä tikkua ja se ilme oli kaiken onnenpelonjärkytyksenilon yms. tunteiden sekoitus. Sitten halattiin ja tirautettiin muutamat kyyneleet. <3

Ja kyllä, tämä tapahtui eilen. Ihan hullua jotenki, mut niin ihanaa. Tätä me ollaan ootettu. Eilen oli kyllä sellanen tunteidenkirjo, välllä ahisti ja välillä oikeesti sekosi pelosta ja välillä pomppi onnesta kun taas toisena hetkenä tirautteli onnen kyyneleitä. Parille kaverille kerrottiin heti asiasta :) Oli pakko päästä h&m:lle hipistelemään lastenvaatteita, että jotenki tuntuis todellisemmalta ja mä ostinkin ihan pikkiriikkiset sukat missä lukee mum+dad=me <3 Sit rynnättiin apteekkiin ostamaan mama-vitamiinit ja huhhuh! Kauheesti ois opittavaa, google ollu kovalla käytöllä. :D

Soitin tänään neuvolaan ja piupaupoks rv 5+2 nyt ja laskettu aika 19.5. Näin ne vaan asiat sai aivan uuden käänteen.
Nyt täytyy jotenkin vaan ihan aluksi keskittyä siihen, että tottuis ajatukseen. Siihen ajatukseen että me saadaan lapsi, musta tulee äiti ja huhhuh. 

Oireena tässä vaiheessa rintojen aristus, etominen, mahakipu ja no, kuukautisten poisjääminen. 


Minä olen 21-vuotias toisen vuoden sosionomiopiskelija ja aloitin nyt syksyllä myös ratkaisukeskeisen psykoterapian, jossa käyn läpi lapsuuteni kamaluuksia. Kerron itsestäni pikku hiljaa ja lisää myöhemmin :)

Aurinkoista päivää kaikille <3